Lauantaiaamu on mitä sopivin aika täydelliselle huollolle. Kynsien muotoilu ja lakkaus sujuu jo aamukahvilla, mutta sen jälkeen on aika vetää huppu päähän ja vedellä raidat tukkaan.  Hiusten hautuessa upotan jalat kuumaan suolakylpyyn ja luen Annaa. Raspaus ja varpaankynsien lyhennys on itse asiassa ihanaa ja tehokasta.

Hiuksetkin ovat vähitellen valmiit, munakello soi kolmen vartin jälkeen. Suihkussa levitän  kamomillanaamion päähän. Vartalolle kuivauksen jälkeen tuoksutonta HTH-voidetta, joka  pitää ihoni silkinpehmeänä. Jalkoihin levitän Schollin paksua suojabalsamia. Kasvoilla saa vaikuttaa pikanaamio sillä aikaa, kun lakkaan varpaankynnet violetiksi.

Hiusten kuivaus ja meikki, vaatteet päälle ja torille. Tunnen itseni ihanan valheellisesti Prinsessa Ruususeksi, nuoreksi ja puhtoiseksi, enkä kyyniseksi vanhaksi akaksi, mutta antaa mennä. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee! Sitä paitsi säästin juuri parisataa eeroa, ja tämän täyshuoltoni aikana mies on kerinnyt siivota koko huushollin.

Saan torilta niin meheviä savustettuja muikkuija, että on soitettava isälle,  joka aikoinaan teki niitä Kuusamon mökillä. Amazone-perunat, kantarellit, pavut, mustikat -ihanaa ja kallista, mutta juuri nyt parasta. Kotona syömme autuaina taas tuoretta lähiruokaa, siitä saa nauttia vain tähän aikaan vuodesta.

Silkkiturkin kanssa hoituu myöhemmin vielä päivän ulkoilukin. Metsään ei taida tänään olla vielä menemistä, mutta ehkä huomiseen mennessä sielläkin on vähän kuivunut.