Koska eilen oli kiva päivä, tänään en sitten jaksa tehdä mitään erikoista. Haahuilin aamulla kotona ja huomasin, että entisestä kukkienkastelupäivästä on tullut kukkienkatselupäivä. Muistan antaa vettä ja lannoitetta viherkasveilleni noin kerran kuukaudessa. Sillä silmällä olen tosin aina valinnutkin ne kaikki, paitsi nyt tuon pienen huonekuusen, joka kuulemma pitää kosteudesta.

Ihan pieni sieniretki riitti, palasin kotiin korissa pari miehen löytämää kantarellia. Minä osuin vain pulkkosienipaikoille. Mutta miestä vainu veti eteenpäin ja hän palasi mukanaan puolitoista litraa suppilovahveroita vakiopaikoiltaan ja kertoi, että paljon lisää on tulossa. Ajatella, että kaikki muut vakiosienet siitä välistä ovat jääneet pois! Missä ovat tatit, mustat torvisienet, kehnäsienet ja haperot?

Illaksi oli suunniteltu ohjelmaa. Syötyämme  kolmelta lounaaksi ison salaatin ja keitettyjä punajuuria, perunoita, falafel-pyöryköitä kolmen kantarellin ja purjokastikkeen kera sekä juotuamme jäätelökahvit mieleen hiipii epäilys. Jaksaako sitä kuitenkaan lähteä, ainakaan ei jaksa syödä, valittuun ravintolaankaan ei saanut pöytävarausta, entä jos juhlitaankin  ensi lauantaina?

Ihan tyypillistä meitä. Oikea hääpäiväkin on vasta tiistaina.