1773423.jpg

Perjantaiaamuna lähdimme suurieleisesti ajamaan Helsinkiin katsomaan pojan uutta kotia.  Vaikka sinne pääsee  meiltä ihan suoraa tietä Päijänteen molempia puolia, katsoi Mies tarpeelliseksi ostaa uuden GPS-laitteen. Piti sitten vähän poiketa ja ajaa Kirkkonummelle vierailemaan Hvitträskissä.

Vieno naisääni ohjasi lempeän päättäväisesti meidät oikeaan paikkaan, mutta jätti hienotunteisesti parkkeeraamisen omaksi huoleksi. Olin käynyt tässä Herman Gesellisuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen kodissa Hvitträskissä edellisen kerran nuorena tyttönä vanhempieni kanssa. Elettiin 70-lukua ja luultavasti  paikka oli vasta avattu yleisölle. Silloin sen kansallisromanttinen tyyli ja asukkaiden itse suunnittelemat kalusteet ja tekstiilit  tekivät  lähtemättömän vaikutuksen. Jotenkin muistelen, että silloin niitä olisi ollut nykyistä enemmän nähtävillä. Luin jopa Anelma Vuorion Hvitträskistä kirjoittaman kirjankin.

1773427.jpg

Talo on iso ja kaunis, sijaitsee korkealla mäellä ja sitä ympäröi suuri hyvinhoidettu puutarha.

1773435.jpg

Sisällä värit ovat herkullisen tummia ja kauniita.

1776176.jpg

Kirjasto

1773436.jpg

Kattomaaalaus

1773481.jpg

Uuni ja nurkkasohva, joka näkyy kokonaan t i i r a i l u a -blogin kuvassa

1773466.jpg

Yläkerrassa lasten leikkihuone pienine kalusteineen

1773441.jpg

Seurusteluryhmä yläkerrassa

1773468.jpg

Ruusukamari, Pipsan Saarisen neidonhuone

1773457.jpg

Master Bedroom

1773454.jpg

Yksityiskohta makuuhuoneen verhoista, jotka Loja Saarinen on suunnitellut ja kutonut

1773478.jpg


Parin tunnin kiertelyn jälkeen olikin aika panna navigaattori tositoimiin ohjaamaan musta auto kohti uutta määränpäätä. Orjallisesti erinomaisia ohjeita seuraamalla pääsimme melkoisen liikenneviidakon ja tietöiden läpi perille.

Nuorenparin koti oli kaunis ja tilava ja aistikkaan pelkistetysti sisustettu. Uudet työpaikat ja  uusi paikkakunta valmistumisen jälkeen on kutkuttava tilanne. Sen kunniaksi kävimme yhdessä hankkimassa parvekkeelle puolitoistametrisen timanttituijan.

Kotiin osasimme sunnuntaina ajaa jo ilman satelliitteja. Ja Ikean kautta, kuten oli suunniteltu. Pitkä lista oli mukana eikä siitä löytynyt yli kolmessa tunnissa mitään! En osannut valita edes cd-torneja muusta puhumattakaan. Kaikkea muuta kivaa listan ulkopuolelta tarttui kyllä mukaan, kuten harmaalla villakankaalla päällystetty käsinojallinen työtuoli. Tämä on jättekiva!

Loma on siis nyt loppu ja meikä polkee joka aamu töihin.