Omituinen päivä. Ja omituinen yö. Olo on juuri samanlainen kuin yllä kuvatulla karhulla.
Kesälomalla olemme menneet joka ilta puoliltaöin nukkumaan. Viime yönä minä nousin tuskastuneena lukemaan yhdeltä, kun siihen mennessä en vielä ollut vielä nukkunut. Kahdelta olimme miehen kanssa molemmat jo keittiössä syömässä ja lukemassa. Nukahdimme kyllä sen jälkeen, mutta heräsimme aamuun jo puoli kahdeksalta. Höh.
Voiko ihminen sittenkin nukkua varastoon? Muina aamuina olemme autuaina kuorsata posottaneet puoli kymmeneen tai sunnuntaina jopa kymmeneen, pitempään kuin kyläilevä nuoriso! Tähän asti emme ole kumpikaan kärsineet sen enempää unettomuudesta kuin yösyömisestäkään, joten viimeöisen saattoi ottaa hauskana seikkailuna -ei olekaan vielä tullut edes luettua kirjaa yötä läpeensä, kuten usein lomalla.
Kesälomalla olemme menneet joka ilta puoliltaöin nukkumaan. Viime yönä minä nousin tuskastuneena lukemaan yhdeltä, kun siihen mennessä en vielä ollut vielä nukkunut. Kahdelta olimme miehen kanssa molemmat jo keittiössä syömässä ja lukemassa. Nukahdimme kyllä sen jälkeen, mutta heräsimme aamuun jo puoli kahdeksalta. Höh.
Voiko ihminen sittenkin nukkua varastoon? Muina aamuina olemme autuaina kuorsata posottaneet puoli kymmeneen tai sunnuntaina jopa kymmeneen, pitempään kuin kyläilevä nuoriso! Tähän asti emme ole kumpikaan kärsineet sen enempää unettomuudesta kuin yösyömisestäkään, joten viimeöisen saattoi ottaa hauskana seikkailuna -ei olekaan vielä tullut edes luettua kirjaa yötä läpeensä, kuten usein lomalla.
Iloitsen hirveästi tästä hyvästä nukkumisesta siksi, että en viime vuonnakaan osannut nukkua tarpeeksi pitkiä unia enkä koko kesänä päässyt rentoon yhdeksän tunnin yöuneen, kuten ennen lomilla. Parasta oli muinoin nukkua Kuusamon mökillä, yhdeksän tuntia yöllä ja tunti-kaksi päivällä koko porukka lapsista isovanhempiin. Nyt nukkuminen alkoi sujua heti lomalle jäätyä., mutta enpä ole töissä itseäni paljon ollutkaan.
Olen unohtanut kaiken ja tuntuu omituiselta ajatus, että viikon päästä istun taas töissä kuin tatti. Vaikka tiedän, että levänneenä nauttii työstään, niin silti. Yök, en ajattele sitä vielä, ajattelen sitä ensi sunnuntaina, illalla.
Valoa päiväänne! Sytytetään kaikki kynttilät.
Sataa jo toista vuorokautta putkeen.
Olen unohtanut kaiken ja tuntuu omituiselta ajatus, että viikon päästä istun taas töissä kuin tatti. Vaikka tiedän, että levänneenä nauttii työstään, niin silti. Yök, en ajattele sitä vielä, ajattelen sitä ensi sunnuntaina, illalla.
Valoa päiväänne! Sytytetään kaikki kynttilät.
Sataa jo toista vuorokautta putkeen.
Jälkijutut: Kuvissa on ruotsalaista taidekäsityötä Suomen käsityön museosta toukokuisesta näyttelystä. Siellä oli kaikenlaista ihan kivaa, joka ei kuitenkaan mitenkään säväyttänyt. Suomalaiset olisivat repäisseet paremmin, uskon. Mutta näistä tykkäsin.
