Vapaa vesi näyttää jotenkin herkulliselta toukokuussa. Lämpimänä iltana pilvet heijastuvat veden pinnasta ja hentoinen tuulenvire tai kauan sitten ohi ajanut vene saa ajoittain pinnan elämään.

Eilisiltainen lenkki vaihteeksi tämän järven rannoilla sujui hitaasti, kun nousimme suoraan ruokapöydästä. Mutta ehtipähän kaivella kameraa esille ja napsia vähän kuvia. Jopa istahtaa välillä penkille ihailemaan kevätiltaa.

Naapurin kanssa juteltiin, että me suomalaiset kaipaamme ajoittain yksinoloa ja viihdymme hyvin yksin ja hiljaisuudessa -ainakin aikansa. Siihen olemme täällä kasvaneet.

Samoin kaipaamme varmaan kaikki vettä. Mieli lepää veden pintaa katsellessa, oli se sitten meri, joki tai järvi, tai vaikka loriseva puro. Vesi on meille mielen lepoa ja siihenkin olemme tottuneet.