Yksi Keski-Suomeen muuttamisen iloista aikoinaan oli se, että täällä oli korkeuseroja. Joka puolella on mäkiä ja harjuja, joille voi kiivetä katsomaan maisemia. Jostakin syystä korkealta katselu on syvästi tyydyttävää. Kuusamon mökiltä lähdettiin aikoinaan muutaman kerran lasten ja isovanhempien kanssa kiipeämään Iivaaralle ja tunne siellä huipulla oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Kuin olisi ensimmäinen ihminen hiljaisessa maailmassa, aika pysähtyneenä.

Nämä kuvat ovat eiliseltä iltakävelyltä Muurameharjulla. Harjun päällä on polku, joka jatkuu ties kuinka pitkälle, mies arveli siitä pääsevän Tampereelle. Puolen tunnin kävelyn jälkeen käännyimme varmuuden vuoksi takaisin. (Yksi kuva vielä täällä.)

Harjun toisella puolella näkyy yläkuvassa Muuratjärvi ja alakuvassa siintää puiden välistä  Päijänne. Jos järviä on täälläkin joka puolella, niin ihaninta minusta on silti katsella vesistöjä Puijon tornista tai Näsinneulasta. Sitä tilaisuutta en jätä koskaan käyttämättä.