Kaksi päivää mennyt tätä viikkoa ja olen jo puolikuollut! Lähdin töistä puoli viideltä, ajoimme miehen kanssa lähimarkettiin ostamaan viikon ruoat ja olimme kotona kuudelta. Uuniperunat mikroon, lohipalat pannulle ja kasviksia lautasille. Sohvalla päivän posteihin tutustumista. Hups, sinne meni huomaamatta puoli pakettia kaura-karpalokeksejä! Telkussa mielenkiintoinen ohjelma naisten valinnoista uran ja lastenhankinnan välillä eri puolilla Eurooppaa. Lopputuloksena ruotsalainen mies on tasa-arvoinen ihannemies, irlantilainen mukava, italialainen sovinistinen jäärä, ja ranskalaista ja saksalaista miestä ei kehdata edes näyttää. Naiset ovat kaikkialla yhtä fiksuja.

Uudet lenkkaritkaan eivät onnistu houkuttelemaan ulos ihanaan kevääntuoksuiseen iltaan -sen verran ehdin kauppareissulla haistella. Työ on vetänyt ihan piippuun. Sunnuntain lehdessä oli juttua työn imusta ja suomalaiset olivat jutun mukaan hyvin perillä siitä. Oma alani on tyypillinen imuala, vastavalmistuneena ajattelin, että tästä vielä maksetaankin! Nyt sen imu on edelleen olemassa, mutta yhä voimakkaammin tunnen myös toisensuuntaisen voiman: se imee voimat.

Varsinkin opiskelijan kanssa tulee tehneeksi kaksinkertaisen työn, hoitaa asiakkaan asiat ja opiskelijan opettamisen. Tekisin yksin nopeammin ja ehtisin jossakin välissä huokaistakin. Mutta nuori opiskelija on viehättävä, fiksu ja nopea oppimaan. Hänestä voin jonakin päivänä saada erinomaisen kollegan, joten kaikki panostus kannattaa!