Eicca Toppinen sanoi huhtikuun Gloriassa, että maailmaa bändin kanssa kiertäessään hän on ruvennut miettimään, onko sittenkään niin onnekasta asua juuri Suomessa. Aurinkoisissa maissa ei tule ikävä täkäläistä ilmastoa. Mitä sitten, jos kaikki ei niin täsmällisesti hoidukaan, kun kaiken sen sähläämisen jälkeen yhteiskunta pyörii kumminkin ja ihmiset ovat iloisia ja nauttivat elämästä.

Suomessa ajatellaan Toppisen mukaan, että elämä on taakka. Työnteko on raatamista ja sitä arvostetaan yli kaiken. Menneinä vuosisatoina se on ollut ehkä tarkoituksenmukaista, mutta vieläkään ei Suomessa hänen mukaansa osata nauttia kehityksen ja hyvinvoinnin hedelmistä ja helposta elämästä.

Mies puhuu asiaa, kolahti ihan selvästi. Meissä asuu säntillinen kunnon ihminen, joka tekee, minkä lupaa ja vaatii muilta samaa. Keveys, löysäily, ilonpito, äänekkyys, vapautuneisuus ja muut vähäpätöiset arvot jätetään kesäaikaan ja juhlahetkiin, kun kallistetaan kuppia ja otetaan ihan virallisesti rennosti.

Omat vanhempani eivät silti ole koskaan olleet raatajia eikä heille työ ja elämä ole ollut taakka. Muistan jo lapsena vanhempien illalla puhuessa työasioista ajatelleeni, että työelämä on jännittävää ja kivaa. Ja sitähän se on ollutkin, haasteita ja iloa.

Nuorena jäi mieleen työharjoittelussa, kun pätevä ja kokenut kollega vastasi hätäiseen tiedusteluuni, onko hänellä kiire ja ehtiikö neuvoa, että "minulla ei ole koskaan kiire!" Se teki vaikutuksen. Tajusin, että kiire on oma asenne, omassa päässä. Vaikea sitä on ollut  välttää, nyt vasta alkaa onnistua paremmin.

Apua, alkoi heti kuristaa! Onneksi on vappu tulossa.