Vaihteeksi on ollut vilkas viikonloppu. Lauantaina nuoriso halusi miehen syntymäpäivän kunniaksi käydä yhdessä ulkona syömässä ja tarjota sitten meille illan Seisomapaikkaklubilla katsomassa stand-up -esiintyjiä. Olikin uusi kokemus kaikille. Varsinkin Jukka Lindströmin isyys-jutuille nauroimme leuat kipeinä. Viimeinen esiintyjä oli maailmankiertäjä-britti Nick Wilty, jonka (Lontoon?) murre tuotti ajoittain  pieniä vaikeuksia, mutta kyllähän siitä suurimman osan ymmärsi. Paikka oli viimeistä sijaa myöten täynnä, on aika suosittua. Haluaisinpa muuten joskus kuulla naispuolisiakin koomikoita, millaisia juttuja heiltä irtoaisi naisen elämästä.

Illan päätteeksi tulimme meille. Avasin arvovieraille pitkään säilyttämäni pullon Amaronea, jota olin säästänyt tällaiseen iltaan. Viini palkitsi odotuksen, täydellisesti! En ole koskaan juonut mitään vastaavaa, vaikka paljon olen viinejä litkinyt. Olin saanut pullon lahjaksi, ei tule itse tällaisia kolmenkympin viinejä ostettua. Tuoksu  muistutti vähän  sherryä tai madeiraa, maku oli lämmin ja runsas ja pehmeä. Maistui ihanalta juustojen kanssa. Nuorisosta on kehittynyt varsinaisia herkkuperseitä, kun on tässä vuosia syöty yhdessä. Uutena musiikkina esittelivät meille Viikatetta.

Yövieras nuuski yöllä pitkään nurkkia etsimässä isäntäväkeään ennen kuin luovutti ja tuli viereen nukkumaan. Ja koiramummi oli taas myyty, kun neiti tuhisi koko yön kyljessä kiinni. Aamulla lähdettiin sitten juoksemaan! Alakuvassa ollaan jo yhdessä päiväunilla.

Joko nuoriltapareilta on rahat loppu tai sitten me ollaan miehen kanssa suosittuja, he nimittäin halusivat tulla vielä sunnuntailounaallekin. Tein porolihapullia Teresa Välimäen ohjeella ja aion kyllä tehdä vastakin. Pirkan porojauheliha, murskatut katajanmarjat ja hapankorput antoivat uunissa paistetuille pullille omaleimaisen maun, jota puolukkasurvos ihanasti korosti.