Rasittava päivä töissä: kaikilla asiakkailla oli paljon asiaa, monella jotakin ekstraa ja odottamatonta. Koko päivään sain mahdutettua vain yhden vartin tauon siten, että laitoin asiakkaan odottamaan aulaan siksi aikaa, että pääsen syömään eväät. Siinä vaiheessa aloin jo puhua puuta heinää. Välillä on saatava hengähtää, juoda vettä ja koota ajatukset.

Mies tuli kolmelta töistä suoraan hakemaan, kuten oli sovittu. Kymmenen yli en ollut vielä saanut asiakasta ulos, kun tuli vihainen soitto pihalta. Sama jatkui vartin yli mennessäni autoon. Kun vielä kotona piti imurin varrestakin ärjyä myöhästymisestäni, paloi pinna jo minultakin. Äidyn harvoin  huutamaan, mutta nyt keitti yli. Oma päiväni oli ollut hirveän vaativa ja aivan liian tiivistahtinen, olin  taas käyttänyt kaiken osaamiseni olin valmis itkemään väsymyksestä ja tunnekuormasta. Tästä olin kyllä kertonut jo autossa ja hakenut kotimatkalla pizzat, että pääsen ruoanlaitosta.

Turhaan toivon mieheltä joskus myötätuntoa, huolenpitoa tai hoivaa. Niin huonosti ei ole vielä koskaan mennyt, että hän olisi minua lohduttanut tai kätensä ojentanut. Nuorempana hän sanoi suoraan, etteivät puheeni kiinnosta häntä, mutta sain menemään perille, että se tuntuu loukkaavalta ja riittää, jos on kuuntelevinaan.

Tänään en taas keksi yhtään hyvää syytä olla yhdessä, muuta kuin lapset.