Jo olisin osannut maalata tämän tauluna, se voisi olla aika hyvä. Tämänkin kuva on napattu kännykällä yhtenä aamuna töihin kävellessä. Valossa kylpevä kaupunki on hirveän houkuttelevan näköinen. Ajattelen joka aamu, että joskus vielä järjestän aikaa (ja jalustan) ja tulen järven rantaan harjoittelemaan kuvaamista pimeässä. Mutta ei  viikonloppuisin, aamu-unet ovat silloin kullanarvoisia ja sitä paitsi suorastaan terveyttä ylläpitäviä tässä jatkuvassa univajeessa. Pitääköhän odottaa eläkkeelle asti, ennen kuin ehtii taas tehdä mitään kivaa?

Luin eilen loppuun Umayya Abu-Hannan kirjan Sinut ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka pitävät tästä naisesta. Minusta hänen välitön ja rakastettava olemuksensa tihkuu läpi kirjan sivuilta. Tuntuu kuin olisi saanut viettää hetken hänen kanssaan joka ilta. Räväkkään tyyliinsä hän kertoo sopeutumisestaan Suomeen, hullunhauskasta perheestään, huomioitaan suomen kielestä, suhtautumisestamme  maahanmuuttajiin, islamiin, naisiin ja rasismiin. Ihana lukea aktiivisen ihmisen ajatuksia ja kriittisiä huomioita maailmasta. Kirjan piparkakkukansi on muuten kiva!