Täsä mää pie joka päivä jöötä kaike maalima renttahelekuille.
Oulun torilla on lokakuun tihkusateisena arkipäivänä hiljaista, niin kai muuallakin. Kesällä touhu on kovin toisennäköistä. Nyt alan huomata yhä enemmän pohjoisen eksotiikkaa, on ihana katsella tuttua kaupunkia turistin silmin.
Oulun kaupunki on seuraavan kuntaliitoksen myötä poronhoitoaluetta, näin muistelen kuulleeni.
Ranta-aitoissa on aitoa mennen ajan tunnelmaa, kaupan on mitä vain ja kaupanteon lomassa ukoilla on aikaa jaaritella ummet ja lammet. Minusta on nykyisin ihana kuunnella salaa ukkojen jorinoita ja toria parempaa paikkaa siihen ei olekaan.
Eikö käy vähän sääliksi? Komea eläin, siinä töröttää seinässä.
Tämän talon nimi on Neeterlaaki eli Nederlag=alavarasto. Toimi Kalevan varastona joskus aikoinaan, tiesi äitini, joka tietää paljon.
Komia on kauppahalli Oulussakin ja suosikkipaikkojani. Sieltä haetaan monenlaisia herkkuja ja siellä käydään kierroksella joka reissulla. Nyt sen kanssa herkuista kilpailee Stockmannin ruokaosasto, harmi vain.
Aittarivi rannassa on viehättävä, mutta nyt putiikit on suljettu talveksi.
Aittarivi rannassa on viehättävä, mutta nyt putiikit on suljettu talveksi.
Ovatko nämä markkeeraamassa terva- vai sillitynnyreitä? Kun olin lapsi, torilta haettiin nahkiaisia, naurishaudikkaita, juustoleipää ja suolaista maalaisvoita, kaikki lapsen mielestä kammottavia ja haisevia ruoka-aineita.