Iines J haastoi latelemaan nelosia omasta elämästä.
Neljä työtä, joita olen tehnyt (nämä olivat ennen oman alan opintoja):
· messuesittelijä
· myyjä
· hoitoapulainen
· toimistovirkailija
Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
· Oulu
· Jyväskylä
· Basel
· Jyväskylään sitten jämähdin takaisin
Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
· Vikatikki
· Arto Nyberg
· muut ovat jääneet sattuman varaan tänä syksynä
Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
· Oulussa pari-kolme kertaa vuodessa
· viime kesänä Münchenissä
· Praha: talo- ja historiahullun paratiisi
· Teneriffalla talvella
Neljä www-sivua, joilla käyn päivittäin:
· omat sivut
· Blogilistaa niin pitkälle kuin ehdin
· työsähköposti
Neljä lempiruokaani:
· lämpimät kasvisruoat
· hyvät salaatit
· grillattu maksa ja perunamuusi
· puolukkarahka
Neljä paikkaa, joissa olisin mielelläni tällä hetkellä:
· New Yorkissa
· Spa-kylpylässä laihdutuskurssilla jossakin kaukana
· kuntosalilla
· itse suunnitellussa uudessa näköalatalossa veden äärellä
Koulussa muuten onnistuin kerran saamaan nelosen todistukseen, kun lukion toisella olin pois kaikista historian kokeista. Pääsiäisen välitodistuksessa seisoi sitten elämäni ainoa nelonen. Tulin järkiini ja korjasin tilanteen kevättodistukseen.
Inhosin koulun historiaa, vaikka pidinkin opettajasta. Historiankirjat oli ainakin siihen aikaan kirjoitettu vain miehen näkökulmasta: sotia, rajanvetoja, hallitsijoita, politiikkaa. Boring. Ei sanaan naisista ja lapsista, asumuksista ja jokapäiväisen elämän iloista tai vitsauksista. Se vähän, mitä kirjoissa oli, hypättiin yli, muistan ihan selvästi senkin. Ei kerrottu minkälaista oli elää keskiajalla: miten asuttiin, miten hankittiin ruokaa, minkälaista oli opiskelu, miten kirkko vaikutti ihmisten elämään.
Kirjallisuushan tietysti avasi oven siihen menneisyyteen, mitä kaipasin. Nuorena romanttiset historialliset romaanit Muskettisotureista lähtien. Myöhemmin mm. Jaan Krossin 1500-luvun Tallinnaan sijoittuva Uppiniskaisuuden kronikka valaisi hyvin sen ajan elämää.
Historiallisista elokuvista ensimmäinen mieleenjäänyt oli Ben-Hur ja myöhemmin paljon muita. Elokuva onkin aikamoinen historianopettaja.
Äitini ei ole käynyt keskikoulua enempää, mutta on ikänsä lukenut tietokirjallisuutta (lukee vieläkin). Historia on sukututkijana kiinnostanut häntä erityisesti, joten vanhemmat kuljettivat/raahasivat meitä aina museoissa, vanhoissa kirkkoissa ja muissa merkkipaikoissa ja kertoivat, mitä tiesivät. Sinänsä molemmat olivat muuten kärsimättömiä ja huonoja opettajia, mutta tämä oli lempiaihe, josta he osasivat kertoa hyvin. Aikuisena rupesin kummasti suuntaamaan samanlaisiin paikkoihin ja lomille kultturikohteisiin. -Niinpä useammin kuin kerran olen palannut lomalta lopen uupuneena.
Inhosin koulun historiaa, vaikka pidinkin opettajasta. Historiankirjat oli ainakin siihen aikaan kirjoitettu vain miehen näkökulmasta: sotia, rajanvetoja, hallitsijoita, politiikkaa. Boring. Ei sanaan naisista ja lapsista, asumuksista ja jokapäiväisen elämän iloista tai vitsauksista. Se vähän, mitä kirjoissa oli, hypättiin yli, muistan ihan selvästi senkin. Ei kerrottu minkälaista oli elää keskiajalla: miten asuttiin, miten hankittiin ruokaa, minkälaista oli opiskelu, miten kirkko vaikutti ihmisten elämään.
Kirjallisuushan tietysti avasi oven siihen menneisyyteen, mitä kaipasin. Nuorena romanttiset historialliset romaanit Muskettisotureista lähtien. Myöhemmin mm. Jaan Krossin 1500-luvun Tallinnaan sijoittuva Uppiniskaisuuden kronikka valaisi hyvin sen ajan elämää.
Historiallisista elokuvista ensimmäinen mieleenjäänyt oli Ben-Hur ja myöhemmin paljon muita. Elokuva onkin aikamoinen historianopettaja.
Äitini ei ole käynyt keskikoulua enempää, mutta on ikänsä lukenut tietokirjallisuutta (lukee vieläkin). Historia on sukututkijana kiinnostanut häntä erityisesti, joten vanhemmat kuljettivat/raahasivat meitä aina museoissa, vanhoissa kirkkoissa ja muissa merkkipaikoissa ja kertoivat, mitä tiesivät. Sinänsä molemmat olivat muuten kärsimättömiä ja huonoja opettajia, mutta tämä oli lempiaihe, josta he osasivat kertoa hyvin. Aikuisena rupesin kummasti suuntaamaan samanlaisiin paikkoihin ja lomille kultturikohteisiin. -Niinpä useammin kuin kerran olen palannut lomalta lopen uupuneena.
