Ainolanpuiston läpi miljoona kertaa käveltyäni olen aina huomannut entisen Tyttölyseo uudisrakennuksen, keltaisen 50-luvun koulun. Sen vieressä on tämä 1800-luvun Tyttökoulu ja vannon, etten ole ikinä nähnyt sitä! Vaikka kummitätini oli töissä takana häämöttävällä ammattikoululla ja ramppasin siellä jatkuvasti vaatteita teettämässä.
Tällainen helmi ihan piilossa, kesällä koivujen takana. Hei koulusta keskustaan päin on vanha Ynnin talo eli NMKY:n talo. Sen komea kivijalka on Oulun vanhimpia, 1640-luvulta.
Ynnillä kuoroharjoituksissa vanhempanikin ovat tavanneet toisensa parikymppisinä, viattomina kirkassilminä, oman kertomansa mukaan, kuten siihen aikaan oli tapana.
Franzéninpuisto on nimetty 1700-luvun runoilijan Carl Mikael Franzénin mukaan ja puistossa on kuulemma herran patsaskin. Ohi on ollut aina kova kiire, en ole sitä huomannut. Puiston ympärillä on Tärkeitä Rakennuksia. Tuomiokirkko on pelkistettyä Engeliä, kaunis ulkoa, komea mutta koruton sisältä, kuten uusklassismiin kuuluu.
Lääninhallitus on juuri sen näköinen kuin sen Suomessa kuuluukin olla, sellainen jämäkkä vallan symboli se on muuallakin ja kaupungintalot päälle. Tämän talon portaissa myös kummittelee, väittää nykyinenkin maaherra! (En ole herralta kysynyt mutta syväkurkku, joka tietää kaiken, kertoi näin.)
Maanmittauskonttori on tämä hirveän hauska rakennus, voisi kuvitella mielellään jotakin muuta... Prinssi Rohkean linna, takana valkoisen ratsun talli?
Oulun Lyseo, tässä takapuoli, Prinssi Rohkeitten koulu. Tänne se Hannu Väisänenkin Toiset kengät -kirjassaan yritti päästä, kun isä patisteli, vaan joutui tyytymään Tuiran yhteiskouluun Sanni Karjalaisen hoiviin, kuten moni muukin surkimus. Terveisiä Tykkiläisille!
