912478.jpg

Olen pari päivää värkännyt itselleni blogia, johon hieman arkaillen kerään omasta mielestäni onnistuneita kuvia tällä yksin harjoittelevan kivisellä polulla. Onneksi teen tätä anonyyminä, muuten en kehtaisikaan. Tein kuvablogista rauhallisen harmaan, ja toivon että muutaman vuoden päästä kuvausjälkikin alkaa olla jo siedettävää. (Toistaiseksi  banneri vaatii lisäsäätöä, jota en vielä osaa.)

Käyn päivittäin ihailemassa muiden kuvia. Tuijotan, huokailen ja ihastelen, ihmettelen miten joku on voinut osua kohdalle ja osannut ottaa jonkun kuvan, joka ilmaisee niin paljon.

Kotona on metrin verran valokuva-albumeja, joihin olen tallentanut elämämme. Kinokameroita oli useita, viimeisin Minolta tosi hyvä ja sain sillä monta nappilaukausta. Teetin paljon suurennoksia, leikkasin ja liimasin kuvia tarinoiksi aukeamille.

Digikauteen siirtymisen jälkeen kuvia ei enää ole tullut juurikaan teetettyä, osittain alkuvaiheen surkeiden pokkareiden takia. Nykyinen kamera on askel parempaan suuntaan. Mutta huonommillakin välineillä saa hyviä kuvia, jos osaa nähdä ja katsoa. Sitä aion opetella. Ja malttia odottaa oikeaa hetkeä.

Tuo ylläolevan kuvan nappasin kännykällä, kun tulin lenkiltä.