Katsoin taas kerran uuden 2005-leffaversion lempiaiheestani Ylpeys ja Ennakkoluulo. Miten raikas ja aito se, miten tunteet ja ihmiset ovat eläviä. Ajan henki ja yläluokan tiukat vaatimukset peilautuvat siinä hienosti Bennettin perheen leväperäisempään menoon, aitoihin ihmissuhteisiin ja rentoon maaseudun elämään. Orastava rakkaus löytää lopulta tiensä, tämän kehittymisen kuvaajana Jane Austen on mestari, samoin kuin ihmisluonnon loputtomien heikkouksien lempeässä pilkkaamisessa.

Katson tv-sarjan ainakin  pari kertaa vuodessa ja aina tarvitessani lohtua. Kaikki kuusi osaa putkeen. Tositilanteessa luen kirjankin uudelleen. Ja onneksi nyt on tämä toinenkin leffaversio!

Outoa, että en osaa yhtään eritellä, mihin tämä minussa vetoaa. Mistä se suuri tyydytys tulee?


Sen olen oivaltanut jo kauan sitten, että taiteen tehtävä on saattaa ihminen tietoiseksi omista tunteistaan.


Kuvataide iskee tässä tajuntaan kaikkein nopeimmin, iskee kuin naskali suoraan sieluun, yllättäen.
Viimeksi näin kävi toissakesänä Mäntän Ars Figura näyttelyssä Janne Myllysen isokokoisen maalauksen edessä: hän oli kuvannut haavoittunutta sotilasta Tsetsenian sodassa.


Sieluparka ei edes tunnista tunnetta, tietää vaan olevansa kuohun keskellä ja se on jotain omaa ja ihanaa. Seisoo vaan kuvan edessä ja imee sitä sisäänsä. Ja sinne se jää hyvin elävänä. Koskaan ei saa tietää, mihin se kosketti, mikä oli se tunne. Liekö tarpeenkaan?


Musiikki puhuu suoraan tunnekieltä, se vie suoraan autuuteen. Tämänhän ovat kaikki varmaan kokeneet. Musiikki on aina saatavillakin.

Kirjat ovat tässä hitaita, kirjallisuuden tuoma nautinto on toisenlaista, se tulee enemmän älyn ja pään kautta. Tunteet heräävät hitaammin ja lukiessa niitä ehtii analysoida paremmin.

Elokuvat taas toimivat tässä välimaastossa. Parissa tunnissa voi kokea suoraan sieluun menevää tunnekuohua, ihailla henkeäsalpaavan kaunista sommittelua ja seurata ajankuvausta, tarinankehittelyä, ihmiskohtaloita ja mahdollisia muita pohjavirtoja. Musiikki täydentää kokemusta. Samalla sielussa heräävät omat ajatukset ja tuntemukset, alitajunta avautuu ja jotakin alkaa tapahtua.