1944865.jpg

Tässä on ihana pikkuateria, tai ei ehkä sittenkään niin pieni, kun näitä on  aika vaikea olla ottamatta toista heti perään. Mies teki kolmannenkin ja meinasi tuupertua! Löysin ohjeen tietenkin taas Otetaan ensin puoli kiloa voita -keittiöstä.

En vaivaudu juuri koskaan vaivaamaan hiivataikinoita. Mutta kun Nuorempi Poika kertoi  eilen  koiraa
1845575.jpg

hoitoon hakiessamme avovaimonsa leiponeen heillä meheviä porkkanasämpylöitä, iski minuunkin vastustamaton sämpylänhimo. Niitä sitten rouheisten sämpyläjauhojen pussin ohjeen mukaan illalla aloin vääntää ja täytyy sanoa, että vaiva kannatti. Jopa vaivaaminen  kannatti. En halunnut ottaa konetta esille (hemmentinmoinen vaiva sen pesemisessä), vaan upottaa käteni tiinuun itse. Eikä punaisesta kynsilakasta jäänyt sämpylöihin jälkeäkään.

Burgeriin marinoitiin vuorokausi kanafileitä erittäin maukkaassa liemessä. Paahdettujen sämpylänpuolikkaitten välissä on siis salaattia, punasipulia, paistettua halloumi-juustoa, paistettu kanafile ja tsatsikia. Oli minulla kulhollinen salaattiakin pöydässä, mutta ei sitä kukaan nähnyt, kun silmät kiiluen pidimme kaksin käsin böögöreistämme kiinni ja nautimme ihanasta mausta!

1944874.jpg

Kahvin kanssa maisteltava puolukkapiirakka piti tehdä tosi kevyeksi eli hiivataikinaan grahamjauhoista. Kuutioin puolukoitten joukkoon yhden omenan, jota loistaa oudon valkoisina täplinä kuvassa. Kaura-fariini-muropäällys toi pientä lisämakeutta. Vaniljavaahto kyyditti tätä hyvin. Taka-ajatuksena oli vielä, että tästä riittää pakasteesta nipistettäväksi vielä ensi viikkoksikin, minulla kun ei ole koskaan pakkasessa jemmassa mitään hyvää.

En juuri koskaan syö hampurilaisia. Kun vuonna hippitukka ja pillifarkku kävimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä ulkomailla, päätimme reppumatkalaisenakin asua hotellissa ja syödä hyvin. Kiertelimme iltaisin muun muassa Pariisin vasemman rannan ravintolakatuja syöden joka ilta hyvin, mutta edullisesti. Mies tilasi joka paikassa burgerin ja ranskalaiset perunat, mitä pidin vulgaarina ja mielikuvituksettomana.  Hänen makunsa ei ole siitä muuttunut.

Itse osasin ranskaa viidentoista sanan verran, joten tökkäsin sormeni alkupaloihin, pääruokaan ja jälkiruokaan ja odotin, mitä tuleman pitää. Koskaan en pettynyt. Tällä tavoin törmäsin ensimmäistä kertaa erilaisiin pateisiin, kuoressa kypsennettyihin etanoihin ja parfaitiin. Vettä on virrannut Seinessä sen verran, että minulla ei mitenkään ole  enää varaa lähteä viikoksi Pariisiin ja syödä siellä hyvin joka ilta!