Oi, olet laittanut ottamasi kuvan tähän sivupohjaan. Kaunis!
Minäkin sytytin tänään kynttilän..Tuusulassa menehtyneille.

Sytytämme kynttilän keittiön ikkunalle huomenillalla kouluammuskelun uhrien muistolle klo 18. Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria ja opettajaa jotka vielä keskiviikkoaamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen

Kyllä tämä surettaa ja järkyttää. Ehkä sitä on pitänyt Suomea kuitenkin vielä lintukotona.
Kynttilä palaa ikkunalla, muistuttamassa itseäkin siitä, että jokainen hetki voi olla viimeinen.

Murheellinen päivä. Tapahtumat järkyttivät ja koskettivat minua kovasti.

Ei tässä edes unta saanut...
Pohtii omien poikastensa tulevaisuutta...

Surevien ketjussa mukana. Ajatuksissa ne perheet, joista ei lähdetä tänä aamuna kouluun ja tuskin minnekään muuallekaan.

Illalla palavat kynttilät pihallamme tapahtuman johdosta.
Parasta mitä voi tehdä, on puhua omien lasten kanssa ja antaa viesti,että ongelma ei ole koskaan niin paha ja häpeällinen,eikä vaikea, etteikö siihen löytyisi ratkaisua tai etteikö siitä voisi vanhemmalle tai jollekin turvalliselle aikuiselle kertoa. Jos ei yksi kuule, kerro seuraavalle. Joku kuulee lopulta.

Ajatukset on kyllä siellä, Ally, Hallatar ja Vicki. Oman lapsen kuolema on asia, jota ei kerta kaikkiaan haluaisi ajatella.

Äitinä ajattelen myös, miten pahaa jälkeä väkivalta ja kiusaaminen nuoreen tekee, ja yhdistyneenä sopivaan mielenlaatuun ajatus voi lähteä omalaatuisille urille. Ihan tavallinenkin pikkupoika on kiinnostunut aseista ja kamppailuleikeistä, siitä kun lähtee ajatus kasvamaan kieroon, seurauksena voi olla tällaista. Kaksi poikaa kasvattaneena muistan myös hyvin, miten vaikea heitä oli saada puhumaan asioistaan, yleensä ei onnistunutkaan. Se on aivan erilaista kuin tytöillä. Itse puhuin kaikki asiani äidille vielä aikuisenakin, kunnes huomasin, että se puhuu kaikki eteenpäin sukulaisille!