Pitkien yöunien ja Sopranos-aamiaisen jälkeen metsän kutsua tien toiselta puolelta ei voi olla kuulematta. Ihanan lämmin auringonpaiste tuntuu jännittävän loppukesäiseltä. Mistä senkin näkee? Valon väristä? Hyttysiä ei ainakaan juuri ole. Lähilammella vain muutama lapsi on vedessä, joten kylmää taitaa olla. Mäkisessä metsämaastossa tulee puolivahingossa varsin monipuolista liikuntaa ja sienenkiilto silmissä ei edes huomaa hengästyvänsä.

Mutta...mitä ihmeitä nämä metsässä vastaantulleet hattivatit ovat?!
Lisäys: tämä on purppuranuijakas, selvisi Punapuun lähettämästä linkistä.
 
794798.jpg

Niitä kasvoi isolla alueella kuivassa rinteessä kuin parsapenkissä. Onneksi on kännykamera mukana.

794850.jpg

Nämä söpöt ja ujot pikkuneidit ovat vasta heränneet. Ovat vaan kirpeitä kuin mitkä.
Aloittelevana sienestäjänä poimin noitakin haperoita riemuissani, kun metsä oli alkusyksystä niitä punaisenaan. Niinpä haperoista jäi mieleen lähinnä paha maku.

794893.jpg

Vanha rouva on ylikypsä ja turhan runsas kuten kuvaajansakin.
Mutta mehukas ja hyvänmakuinen vastapuhjenneena.
Ohitamme siis toisemme kunnioittavasti nyökäten ja hyvät huomenet toivottaen.

794948.jpg

Näitä oltiin varsinaisesti metsästämässä
ja melko pimeästä vakiorinteestä löytyikin runsaasti pikkunapin kokoisia kantarelleja. Näitä hieman isompia saatiin sen verran, että makuun päästään.

-Joskus ihmettelen, kun katselen tätä luontoliiton sieniblogia, ettei uskoisi sen pitäjän viettävän huomattavaa osaa ajastaan meikkilaatikkonsa äärellä tai tukkaa peilin edessä vääntäen. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa en ole enää meikannut lomalla enkä laittautunut lenkille lähtiessä. Edistystä. Mutta nyt on taas suoristusraudat kuumana ja  musiikkina reipashenkinen Cheek, joten hauskaa lauantaita kaikille!


P.S. Päätin antaa ainoan Rockin' Girl Blogger -merkkini Apinakeittiön Ylimuuli Mukkelikselle. Tämä vauhdikas nainen tarjoilee toinen toistaan kiinnostavampia ruokaohjeita hauskaan ja tärkeilemättömään tapaansa.