Dodiin, nyt helpottaa: mansikat on pakastettu, ainakin ensimmäiset viisi kiloa. Nuoriso voi huokaista helpotuksesta, talven sunnuntaijälkiruokien klassikko on turvattu. Nyt saa tulla halla ja home.

Joka vuosi vannon, että oli sitten viimeinen kerta! Seuraavana vuonna syödään mansikoita sesongin aikana niin että napa rutisee ja jäädään sitten tyytyväisenä odottamaan seuraavaa kesää. Nytkin Polkat ovat herkullisen makeita ja valtavan isoja.

Tuoreista mansikoista teen usein lempijälkiruokani Sitruunamansikat vanhalla Glorian reseptillä, jolla kerää aina kehuja syöjiltä.

Viikonlopuksi lähdemme kyläilemään vanhan ystäväni luo. Tutustuimme viime vuosituhannella kansakoulussa ja ystävyytemme syveni Tuiran yhteiskoulussa, siinä samassa, josta Hannu Väisänenkin kirjoitti Toiset kengät kirjassaan. Vaikka maailma meidät erotti eri puolille Suomea, jatkui yhteisen hämy-nuoruuden ja progemusiikin värittämä ystävyytemme. Naimme kumpikin tahoillamme vähän yli parikymppisenä opiskelijapojat, jotka viihtyvät erinomaisen hyvin keskenään. Liitotkin ovat yllättäen kestäneet. Feteascan sijaan lipitämme nyt laatuviinejä, mutta muuten olemme pysyneet kaikki aikalailla samanlaisina,  kypsyneet ja parantuneet vaan.