Eilen Kotiopettajattaren romaanissa Jane Eyren ilmoille puhkeava tunneryöppy ja Mr. Rochesterin kosinta oli kyllä romanttisinta ja tunteellisinta, mitä olen nähnyt aikoihin (=koskaan).

Kotiopettajattaren romaani, nostokuva YLE/Kuvapalvelu

Minuahan ei ole koskaan kosittu. Mielessä on vieläkin kirkkaana, miten parikymppisenä opiskelijaravintolan diskonjytkeessä hyvässä nousuhumalassa kosin Miestä, joka myös oli nauttinut hyvästi virvokkeita. Mies tosin huomasi vasta 25 vuoden jälkeen vastanneensa kyllä ja yritti päästä pälkähästä, mutta ei onnistunut. Nyt lienee jo alistunut kohtaloonsa.

951_23_4120_4.jpg

Toivottavasti sarja tulee joskus myyntiin dvd:nä .
Töistä tultua skippasin joogan, ja pakollisen blogikierroksen jälkeen lähdin kuin lähdinkin yllämainitun Miehen kanssa sauvakävelylle ihanaan iltaan (paitsi että tosimies ei sauvoja käytä). Kävin samalla hakemassa yhden tilaamani kirjan kirjastosta. Ja kuinka ollakaan joku oli juuri palauttanut Kotiopettajattaren romaanin, joten se oli pakko ottaa myös seuraavan vapaaviikon lukemistoksi.

Meillä tosifaneilla kun ei oleteta olevan muuta tekemistä juhannuksena, niin voimme katsoa myös edellisen v.1983 filmatun viisiosaisen version Teemalta. Kai sinne laiturinnokkaan saa telkkarin ja digiboxin, sarjaa esitetään nimittäin yhteen pötköön koko päivän.

Nyt alkaakin kohta Greyn anatomia. Sitten olisi nukkumaanmenoaikaan Irtiottoja ja samaan aikaan Kolme väriä: punainen. Epistä!